Ehkäpä olen sitten muuttunut nainen ja pidän erilaisista asioista kuin ennen. Tai ainakin ilmeisesti erilaisista paidoista. Tuntuu että jokainen vaate on ollut minulla ikuisuuden ja olen käyttänyt niitä niin töissä, vapaalla kuin lomillakin. Osa on kestänyt aikaa paremmin, osa huonommin. Osa vaatteista on kuin rakkaita perheenjäseniä, mutta ei niihin silti halua pukeutua. Ja sehän suorastaan vituttaa. En kieriskele kullassa ja ylimääräistä ei tosiaankaan ole. En siis voi toteuttaa pakottavaa tarvetta heittää suurinta osaa vaatteista jätesäkkiin ja laittaa UFFin laatikkoon kohti seuraavia käyttäjiä, koska jotainhan tässä on päällä pidettävä.
Tänään kuitenkin suoritin jälleen ronskilla kädellä vaatekaapin puhdistuksen, konmarituksen. Hylkäsin siis kaiken mitä a)en käytä b)ei tuota minulle iloa. Eipä jäänyt hirveästi jäljelle, mutta tarpeeksi kuitenkin. Vaihdoimme miehen kanssa siis vaatekaapit päikseen, koska hän tarvitsi enemmän tilaa ja oli järkevämpää että hänen vaatteensa ovat meidän makuuhuoneessa ja minun pojan huoneessa, ettei kolistelulla tarvitse herättää perillistä työaamuina. Miehen kaapissa on nyt hyllyt täynnä, minulla jäi vielä tilaakin kaiken nuhjaantuneen trikoon keskelle. Surullista, niin kovin surullista.
Olisi nasta tietää missä on töissä ensi keväänä. En tiedä palaanko vanhaan työhöni vai etsinkö uuden jostain ihan muilta mailta kuin hiekkalaatikon reunalta. Se, mitä työtä alan tekemään, vaikuttaa merkittävästi millä tavalla vaatekaappia kannattaa lähteä uudistamaan (sitten kun poikani alkaa tuottaa vaippaansa kultarahoja tai vastaavaa..). Esim bleiseri ei ihan älyttömän hyvin natsaa eskareiden metsäretkelle vai mitä mieltä oisitte :'D
En ehkä siis ole juurikaan onnellisempi tämän kaapin puhdistuksen jälkeen mutta onpahan ainakin siisti vaatekaappi taas hetken.
ps. Huomenna alkaa vauvauinti. Jännittää :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti